
Apple Inc. haluaa selvästi muuttaa tietotekniikka-alan pelikenttää tarjoamalla ratkaisua, joka sijoittuu sylimikrojen ja älypuhelimien välille. Samalla pelikentällä kuhistiin pari vuotta sitten notebook-tietokoneiden ympärillä, mutta kuhinasta huolimatta ne eivät löytäneet tietään kaiken kansan olkalaukkuihin saatika olohuoneisiin. Syitä tähän voi olla yhtä monta kuin arvaajiakin, mutta oma epäilykseni on siinä, että käytännössä notebookit tarjosivat rajoittuneen näytön, näppäimistön ja siten rajoittuneen kokemuksen. Tuoreen iPadin avulla Apple pyrkii pitämään kiinni hyvästä käyttökokemuksesta, vaikka joutuukin samalla rajoittamaan käyttäjien ja laiteympäristön vapautta. Tästä eräs tuotteen pääsuunnittelijoista, Jonathan Ive, on hyvinkin ylpeä: “In many ways, it’s the things that are not there that we are most proud of”.
Päällisin puolin iPad on samaa laadukasta linjaa kuin muutkin Applen tuotteet. Ulkonäkö on hillitty. Laitteen runko samaa metalliseosta kuin yrityksen MacBookeissa ja näyttö saama luokkaa iPhone-luurien kanssa. Liittimiä löytyy 3,5 millin stereo/video plugin ja iPodeista tutun telakkaliittimen verran. Koti-, äänenvoimakkuus- ja virtanäppäimien lisäksi laitteesta löytyy yksi mekaaninen kytkin, jota ainakin itse olen kaipaillut jossain muodossa myös omaan iPhoneen. Tällä kytkimellä kontrolloidaan näytön lukitusta tiettyyn asentoon, joten viimein myös sohvalla tai sängyssä kyljellään röhnöttäessä pysyy oma pää ja katseltava näyttö keskenään synkronissa.
Käynnistyttyään iPad luo hillityn “siistii”-fiiliksen LED-taustavalaistun nestekidenäyttönsä avulla. 1028×768 pikseliä 9,7 tuuman näytöllä luo miellyttävän tarkan kuvan ja yhdessä jo MacBookeista tutun tekstinterävöityksen kanssa nettisivuja, videoita ja kuvia voi vain ihailla näytöltä. Kylmän teknisesti tarkasteltuna näissä spekseissä ei sinänsä mitään mullistavaa ole, mutta laitteen tuore muotokieli ja käsissä pyörittely etäältä katsomisen sijasta tuo kokemuksen jotenkin vaan paremmaksi ja läheisemmäksi.
iPadin vakio-ohjelmistovalikoima tuntuu rajoittuneelta, minkä ymmärtää hyvin Applen App Storen menestyksen tuntien. Käyttäjä ohjataan sulavasti App Storen asiakkaaksi tarjoamalla heti alkuun ilmaiseksi ladattavissa olevaa iBooks sovellusta, jonka kylkiäisenä saa A.A. Milnen Nalle Puh-kirjan. Tämän lisäksi tarjolla on ilmaiseksi kymmenittäin teoksia Project Guttenbergin arkistoista sekä suhteelisen kattavasti ajanmukaisempaa tarjontaa. Muuten App Storen tarjonnan kärki tuntuu tutulta iPhonen vastaavaan tutustuneille.

Erityisen mielenkiintoisena itse näen perinteisten mediatalojen sovellukset ja tavat, joilla he ovat lähestymässä tätä uutta laitetta älypuhelimien ja tietokoneiden välimaastossa. Vaihteluväli vaikuttaa olevan täysin tilauspohjaisesta mallista (Wall Street Journal), kappalekohtaisten irtonumeroiden (Popular Science) kautta mainosrahoitteiseen (USA Today, New York Times Editor’s Choise). Televisiomaailmasta tietä iPadiin on avaamassa ABC Network tarjoamalla oman sovelluksensa kautta TV-sarjojaan katsottavaksi mainoksilla höystettynä. Myös kaikkiin päätelaitteisiin tietään kampeava Netflix on mukana omalla sovelluksellaan, jolla elokuva- ja sarjavalikoimiin pääsee käsiksi vajaan 10 taalan kuukausimaksua vastaan. Myös jenkeissä yleisesti käytössä olevan Hulun huhuillaan suuntaavan katsettaan iPadin suuntaan, mutta tällä kertaa jollain tavalla maksullisena versiona.



Ohjelmistojen monipuolisuuden ja mediaseksikkyyden sijasta kuvaavin kokemukseni iPadista on varsin erilainen. Uskon tämän laitteen sopivan luontevasti myös sohvalla istuvan isäni (65 v.) käteen tarjoten pääsyn helposti uutispalveluihin, sähköpostiin ja satunnaisiin pasianssi-, tetris- ja mahjong-pelehin. Bonuksena välttyisin itse myös tulevaisuuden IT-tukikysymyksiltä, koska käyttöliittymä on yksinkertaisen suoraviivainen ja laiteympäristö äärimmäisen hallittu.
.harri
Kokemukset perustuvat laitteen amerikkalaiseen versioon ja amerikkalaisen App Storen tarjontaan